Kokoelman karsiminen?

[Lizette]

Mä olin ihan varma että heppoja on parikymmentä, ehkä reilu. Ja että en myy tässä vaiheessa niistä yhtään. Ajattelin jo laittaa heppajutuille yhden hyllyn työhuoneeseen (ja laittaa hyllystä jotain ikuisia mappeja vuorostaan kellariin). Otin sitten tänään hommaksi ottaa kaikki hepat esille ja pari kirosanaa pääsi kyllä suusta....






Piti laskea kolmesti ennenkuin uskoin... Näitä on KUUSIKYMMENTÄVIISI!!! 65!!! Mä en voi säilyttää näin montaa hevosta... Saisiko näistä rankattua sen parinkymmenen hevosen tallin? (Noita b-tallejakin löytyy viisi... ja kuljetusauto ja vetoauto sille. Ja kahd...eikun kolmet kärryt ). Niin ja tarvikkeitakin löytyy neljä laatikollista     

Ongelma on sama kuin monella muullakin tässä ketjussa, näillä on nimet ja tarina monella! Varsinkin niillä mitkä on omasta lapsuudesta ja ylä-asteelta (jolloin eniten leikin hevosilla) on monta tarinaa ja persoonallisuuksia ja nukeista löytyy vielä omistajatkin näille... Kaipa sitä on pakko aloittaa jostain, näin täysimittaista ratsastuskoulua ei ole tarkoitus pitää.

Mattelin hevosia tulee todennäköisesti pari ainankin myyntiin mutta onko täällä kiinnostusta noiden muidenrotuisten suhteen? Onko kellään koteja hevosille, joiden mukana tulee nimi ja ehkä pätkä tarinaakin?


Siru on sitä mieltä että tarttee tilaa...

[Adalmina]

Hieno heppakokoelma tosiaankin! 
Ei muuten käy kateeksi miettiä että mistä malttaisi luopua 

P.S. Multa löytyisi ainakin kiinnostusta erityisesti muunrotuiseen hevoseen mikäli on tarpeeksi iso (fr2:llekin sopiva) 

[Xara]

Hieno hevoskokoelma! Minä heitin juuri kotona käydessä raskain mielin lapsuuden nukkapintaiset hevoseni roskikseen, ne mitä niistä nyt oli vielä jäljellä. Oli silmäpuolia, jalka katkenneita, nukkapinta aivan pois revenneitä, kuluneita ja ties mitä räähkiä... (Iso osa vahingoista on kyllä aiheutunut myöhempien leikkijöiden jäljiltä!)

Noilla hevosilla paljon kyllä aikanaan leikin ja kaikilla oli omat persoonallisuudet ja varmaan nimetkin, vaikken niitä enää muistakaan. Tein niille lapsena tallin ja välillä olivat villihevosiakin. Nyt kuitenkin päätin, että ne on aika laittaa pois. Vaikka niillä oli tunnearvoakin, niin ei noin huonokuntoisia ole järkeä säästää. Jos joku lapsi haluaa hevosilla leikkiä, niin mieluummin hankkii sitten ihan uusia tilalle.

Mutta oli se silti vaikeaa! Yleensä en heitä mitään leluja roskiin, en vaikka kuinka surkeassa kunnossa olisi. Aina sitä ajattelee, että ehkä tälle voi vielä jotain käyttöä keksiä.

[Tutu]

Voi; upea kokoelma; satuloiden alla satulahuovatkin  Oon itse aina havitellut tuota heppatallia  Mulla on heppoja ehkä 4 ja nyt mielenkiinnon kohteena ois adalminan toiseen ketjuun linkittämät hepat; ne on hienoja, mutta tuntuu ettei noille 4löydy nytkään tilaa..

[Louhi]

Olisi kyllä kiinnostusta, mutta ei ole tilaa. Itsekin omat vanhat räähkät pistänyt roskikseen, kun olin jo suurimman osan puhki leikkinyt. 

[Jasmiina2]

On kyllä pitkään mietitty, että ois kiva jos olis muutamia heppoja, kun lapsena niillä tuli paljonkin leikittyä. Tilat vaan täälläkin pistää vastaan. Upea kokoelma hevosia sinulla kyllä

[whitney]

Huh miten makea hevoslauma    Siinä onkin pohtimista, mistä niistä malttaa luopua.

[kitecat]

Mua on alkanu ahdistaan koko nukkeharrastus... Huomaan haalivani kasaan vaan ihania nukkeja ja vaatteita, mutten mä niillä tee yhtään mitään. Ne vaan menevät tonne nukkehuoneeseen pölyttymään. Nytkin on iso läjä vaatteita, mitä pitäis pestä ja iso läjä korjattavia vaatteita, mutta läjät vaan kasvaa, kutistumatta koskaan. Edes nukkejen pukeminen ei kiinnosta 

Tuntuu ihan hullulta haalia tavaraa ympärilleen ja käyttää noihin joutavanpäiväisiin kamoihin YKS HUONE! Voi että kun pystyis laittamaan koko kokoelmansa rahoiks vaan, ei noilla mitään virkaa enää oo.

Jotenki Hekaterinan kuolema ja Louhin muutto Oulusta alotti alamäen: ei oo enää ketään nukkekaveria täällä, niin ei yksin jaksa enää innostua tuosta harrastuksesta. Voi kun ois vakituinen työpaikka ja sitä myöden vakituiset tulot, niin vois käydä noissa miiteissä, niistä kun saa intoa lisää, vaikka joskus tuntuu ettei sekään riitä.

Pitäsköhän vaan raakasti myydä kaikki pois... 

[Vivi]

Sanoista sitten tekoihin vaan!  Eihän kukaan pakota sinuu pitämään sitä nukkehuonetta. Itse olen pitkän tauon jälkeen karsinut lähinnä playline-nukkeja ja vaatteita. Jotenkin "ei niin aktiivisten nukkeilukausien" jälkeen on tarve uusiutua ja miettiä tarviiko ihan tätä kaikkea rekvisiittaa. Lienee varsin yleinen ilmiö ehkä? Sanoisin, että ostelun helppous, siis se, että tavaraa on tarjolla joka paikassa, myös turruttaa. "Mikään ei tunnu enää miltään". Itselleni teki ihan hyvää miettiä, miksi tuli osteltua "kaikkea ihanaa" ja sitten paketit saattoivat olla saapumisen jälkeen avaamattomina tosi pitkään.... 

[Satumaa]

Mulla kans alkoi jo jokin aika sitten kokoelman karsiminen... (tosin oon ostellut lisääkin, mutta päämääränä kuitenkin on saada kokoelma pienemmäksi).
Syystä että haluan enemmän tilaa tuonne nukkehuoneeseen, mahdollisesti jotain muutakin kodin tavaraa sinne... ja avarammat leikki- ja askartelutilat, pois turhaa materiaa; sekä tää perinteinen rahapula. Että melkein itku kurkussakin joutuu myymään... 
Toisaalta maalaiskomediaan haalimani rekvisiitta tuntuu jääneen vaille käyttöä, kun ei se tarina nyt vaan oo saanut jatkoa. Jo kuvattu ja käsikirjoitettu osiokin ei vaan päädy tänne luettavaksi... Ei tunnu olevan jaksamista eikä mielenkiintoa.
Sama myös muuten harrastuksessa. Harvoin tulee kuvattua enää nukkeja, ja paljolti nekin mitä joskus stailaa, jää odottaan kuvausta tai otetut kuvat laittamatta tänne... Käsitöitä oon edelleen tykänny tehdä, mutta sekin tuntuu turhalta kun jäävät vaan omiin käsiin ja vaatteita on liikaakin. Kun ei saa edes näyttelyä järkättyä tai jotain järkevää hyötyä niistä.
Silti on se luopumisen tuska. Vieläkin olis paljon "turhaa" nukkekamaa, ja tilantarvetta, mutta sen lisäks että pitäis jaksaa käydä kaikki läpi, on se että ei vaan raaskis luopua ku on vaivalla keränny.
Nukkeharrastus alkoi mulle tietyssä elämänvaiheessa kiihtyvästi, ja vaikka edelleen harrastuksia tarvitsenkin, koska joudun oleen paljon kotona, on se tietyllä tapaa väljähtynyt.
Itselläkään ei oikeen oo leikkikaveria, niin se yksin tekeminen ei aina innosta. Ja vaikka tykkään välillä siitäkin, niin tuntuu että harrastus nyt on alkanut muuttaa muotoaan ja tarvettaan...
Nekin pari vaatesarjaa mitä oon kerännyt kohta pari vuotta, alkaa tuntumaan turhalta, ja välillä tulee mieleen että jos myis kaikki pois! Sitten taas ajattelee että onhan siinä nähty vaivaa, ettei olis noin vaan valmis luopuun heti kaikesta, ja olis kiva koittaa miten täyteen voi sarjat saada. Mutta sekin tuntuu "ikuisuusprojektilta" niin olisko siinäkin vaan syytä tajuta että olis ehkä aika lopettaa ja jättää itelleen vaan ne mistä oikeasti pitää, että saa kuvailla ja tehdä jotain tarinoita sitten jos joskus taas innostuu...

Että komppaan kyllä kitecatia...

[Vivi]

  Tuon kaverin puuttumisen kyllä ymmärrän. Vaikken itse ole mikään tarinankertoja tai muuten hirveesti leiki nukeillani (kerään edelleen noita pönöttäjiä/pölyttyjiä tuonne hyllyyn  ), niin kummasti se piristää, kun jonkun kaverin kanssa vaikka pukee nukkeja! Ja kyllähän niistä miiteistä saa taas intoa omaan harrastukseenkin. On kyllä mielenkiintoista miettiä, että missä vaiheessa mukavasta harrastuksesta tulee ahdistavaa tavaran hamstraamista...  Karsimisen olen miettinyt niin, että tavara ei tästä maailmasta lopu, joten jos jonkun nuken/vaatteen/huonekalun myymistä katuu, saanee sen suht helposti ostettua takaisin. Hinta voi sitten tietysti olla jo toinen juttu. Itse olen myös ollut sen verran saamaton tuon tavaran myyntiin laittamisen kanssa, että ylimääräistä on kertynyt senkin puoleen.

[Adalia]

Mulla on ollut samantapaisia ajatuksia Kiten kanssa! Olen viime aikoina ostellut esim. uusia fashionistoja 3 ja neljäs tulossa vielä. Siksi kun on uusia fashionistoja... Kuvaan ja ihailen ja pistän hyllyyn...

Koko ajan tulee nukkeuutuuksia ja vanhoistakin puuttuu vaikka ja mitä... = ei järkeä. En osaa rajata näköjään...

Nyt ryhdyn sanoista tekoihin ja pistän osan myyntiin. Menköön millä hinnalla menee. Bdollilaisille ensi sijassa, jos innokkaita on

[tokkopahka]

Jos nukke tai asu ei herätä tunteita niin sitten voi ihasn rauhassa laittaa eteenpäin. Muuten pitä harkita tarkoin.

[Louhi]

Minulla nyt on elämässä muutenkin sellainen, että olisi hyvä olla elämän karsiminen. Tosin ei se nyt onnistu.

[Tutu]

varottakaa sit etukäteen jos ootte karsimassa ysäri ja kasari-varastojanne 
Pitäisikö Kitecatin suuntaan järkätä miitti; mitähän junaliput etelästä sinne ouluun maksaisi, vai olisko parempi tulla yhtenäisellä auto-kokoonpanolla? paljonkohan diesel tre-oulu maksaisi?