Häpeily Barbien takia

[Alice]

Aina kun käyn Prismassa tai Cittarissa, tsekkaan myös leluhyllyt. Ja monesti on tullut kiikutettua jotain kassankin kautta. Ei mua sellainen hävetä tai nolota, joskus vaan hymyilyttää kun siinä jonkun pikkutytön kanssa vierekkäin tarkastellaan barbeja. Toys'r'Usista lähdin viime kerralla kahden vai oliko peräti kolmen barbien kanssa, eikä kassallakaan tullut mitään kommentteja, eiköhän ne ole tottuneet kaikenlaisiin hiihtäjiin.

[Xara]

-- joskus vaan hymyilyttää kun siinä jonkun pikkutytön kanssa vierekkäin tarkastellaan barbeja.

Minulla on tämä sama juttu!  Mutta tunnen olevani leluhyllyn äärellä pikemminkin tosi cool kuin nolo, siis lapsethan katsovat monttu auki kun kerron miehelleni miksi mikäkin nukke on hyvä, ja millainen valikoima kyseisessä kaupassa on, hyvä vai huono. Harva aikuinen on niin tietävä lasten jutuista, joten oletan olevani lasten silmissä todella mahtava tyyppi. Tänäänkin BR-leluissa katselimme lahjavaihtoehtoja sukulaismuksulle ja analysoin siinä suureen ääneen, mistä 6-vuotiaat mahtava pitää, ja ehkä n. neljän vanha mukula tuijotti ihaillen, heh. Olen myös hyvin perillä lastenelokuvista ja vastaavista uutuuksista, paremmin kuin aikuisten elokuvista oikeastaan.

Minua ei tuntemattomien edessä hävetä lelujen plaraaminen, mutta ehkä tuttujen edessä kyllä. En kauheasti kerro harrastuksestani, ja lukuisat lelukokoelmani majailevat laatikoissaan, joten ei niitä meillä vieraillessakaan näe ellei ole jotain esillä poikkeuksellisesti. Saatan antaa ymmärtää, että katselen jollekin lapselle niitä leluja. Töissä ja vastaavissa paikoissa en ole keräilyharrastuksestani puhunut. Tästä syystä vieroksun myös kahvilamiittejä tai vastaavia. Tykkään leikkiä leluilla kaikessa rauhassa. Lähemmät kaverit, keräilijäkaverit ja perheeni tietävät kyllä harrastuksestani eivätkä sitä kummeksu, mutta en ole pitänyt tarpeellisena kertoa leluharrastuksesta monillekaan.

[Suippi]

Ei hävetä yhtään.
Harrastus on kyllä kavereiden, sukulaisten ja työkaverienkin tedossa. Lisäksi meillä pyörii noita 1:1 mallinukkeja jotka saattavat olla nudena sisällä tai pihalla (asutaan kyllä haja-asutusalueella). Kaikkeen tottuu. Muksujen kaverit ja heidän vanhemmat ovat joutuneet myös tottumaan!

[Adalmina]

Ei taida hävettää     Just niitä made to move nukkeja tungin korin täyteen ja joku pikkulikka vieres räpläs jotain muuta nukkea vanhempiensa kera.
Ulkokuvaukset tulee yleensä tehtyä omalla pihalla eikä naapureita oo lähitienoilla. Tosin joskus rannalla kuvaan ja sielä saattaa kyllä olla uteliaita silmäpareja. Kuvaan silti 
Tutut tietää kaikki nukkeilusta mutta emmä sitä varmaan ekaks kertoisi ittestäni uudelle ihmiselle 

[Nata]

Kuvauksista piti muuten munkin sanoa sananen ja Nutilla olis hyviä making of -kuviakin joistain paikoista kun ollaan kuvattu nukkeja mm. Tampereen Arboretumilla, Jari Mäki Oy:n pihassa pikku-Vapaudenpatsaalla, Tukholmassa ostoskadulla (kyllä, herätti huomiota) ja puistoissa (Nutti makasi maassa ja kuvasi!) ja laivalla sekä Tax Free -, että hyttikäytävällä (kyllä, tuli myös kommentteja) jne. Hyttikäytävällä kun oltiin asettelemassa nukkeja, tuli meidän edessä olevasta hytistä pari teinipoikaa, jotka suuntas eka meitä kohti, pysähtyi sitten ja reteesti se toinen kommentoi sille toiselle jotain, että: "Ei vittu noi kuvaa tua jotain nukkeja." ja ne kääntyi toiseen suuntaan, mutta palas ne sitten takaisin, kun sanottiin, että tulkaa tästä vaan. Oltais muuten jouduttu odottaankin ihan sikapitkään kun ne olis laahustaneet sen koko pitkän käytävän, että olisivat menneet kuvasta pois. Ne oli kyllä jotenkin niin herttaisia poikia. 

[Layla]

Hei, liityin joulukuussa tänne, mutta sitten jotenkin en osannutkaan/muistanutkaan enää käydä, vaan pyörin vaan facessa. Pitääpä nyt aktivoitua, täällä kun on paljon pidempiä ja mielenkiintoisempia keskusteluja kuin mitä facessa pystyy käymään. No, onhan nää ihan erityyppisiä nettijuttuja. Mutta siis - kirppareilla ja kaupan leluhyllyllä ei ole koskaan tullut mieleen häpeillä. En ole koskaan ajatellut mitä joku voisi ajatella ja minähän voisin ostaa nukkeja vaikka lapsenlapsille (joita ei tosin vielä ole). Asun avomiehen kanssa omakotitaloa, jonka olohuoneessa on pari nukkekotia ja erilaisia nukkeja ynnä muuta lelua on pitkin poikin kirjahyllyä, trollikokoelma, pikkuautoja ym. Siis vieraat näkevät nämä ja jos jotain ajattelevat, niin eivät ole sanoneet, yks työkaveri kerran ihaili nukketaloa (joka sattui silloin olemaan järjestyksessä ja valot oli) ja toinen vähän ihmetteli, mut ei sen kummemmin. Tosin meillä käy harvoin ketään, kun ei kutsuta, eikä itsekään käydä oikein missään kyläilemässä, ollaan sen sortin erakkoja heh. Mun 32v tytär keräilee My Little Ponyja ja hänellä on pari Monster High'ta. Poikakaverinsa kävi meillä ekan kerran pikavisiitillä muutama viikko sitten ja innostui nukkekodeistani ja kysyi onko mulla Monstereita. No ei vielä silloin ollut kuin yksi käsipuoli alaston, mutta nyt on kohta toistakymmentä. Innostuin kun Toys R Us myi niitä 12,95 (nuuka mikä nuuka) ja aloin perehtyä niihin enemmän. Ja kun laitoin kuvan tyttärelle noista ostamistani nukeista, poikaystävä oli ihastunut Scarah Screamsiin ja hankkinut sen itselleen . Enemmän kuin nukkekodit, Barbiet ym mua hävettää se, että olen mestari hankkimaan kamaa (siis kaikkea muutakin kuin nukkeja ja niihin liittyvää: kirjoja, lehtiä, askartelutarvikkeita, kaikkee kivaa ja kaunista ja halpaa, mistä vois joskus tehdä jotain.....) ja saamaan paikat sekaisin, enkä ikinä saa tätä kaaosta järjestykseen. Mun yhdistetty työ-harrastus-keräily-nukkehuoneeni on kuin hävityksen kauhistus. Eli jos joskus saisin nukkeni nätisti esille ja nukkekodit järjestykseen, olisin niistä ylpeä. Facebook-sivulleni olen joskus kauan sitten laittanut ekasta nukkekodistani kuvia ja jonkun satunnaisen Barbien tai ainokaisen Bratzillaz-nuken kuvan joskus laittanut ilman sen kummempia selityksiä. Muiden kuvien joukkoon heitin kuvan neljästä monsterista, silloin kun ne ostin, ja kuvatekstiin "lahjoin itseäni". Kukaan ei tainnut just tuota kuvaa kommentoida, kun oli siellä kissa- ym kuvien joukossa. Eilen laitoin vahingossa kuvan kahdesta monsterista, joiden kanssa esittelin Kiinasta tilaamiani seisomatukia ja kerroin mitä olin niistä maksanut jne. Kun sitten sain pari tykkäystä ja yhden kommentin "ihan ok ovat" kavereilta, jotka eivät kuulu nukkeryhmiin, tajusin että heh nyt meni vikaosoitteeseen se kuva ja laitoin kommentin: "Ouuuuu mun piti laittaa tää kuva tuonne muotinuket - fashion dolls -harrastajien ryhmään.... Näin siinä käy kun katsoo ylikomisario Banksia, mutta ei malta olla sörkkimättä facee samalla. Paljastan salaiset harrastukseni huu... . Monsterit ovat keränneet 6 tykkäystä ja yhden hymiökommentin. Kiva nähdä keneltä tulee tykkäyksiä :).

[Layla]

Ja niin, en ole juuri ulkona kuvannut nukkeja. Yhtä kuvasin rannalla camping-alueella Ruotsissa viime kesänä, mutta oli kylmän päivän ilta, eikä lähistöllä ollut ihmisiä. Ja omalla kuistilla jotain kuvasin nyt talvella, mut en tosiaan muuta. En ehkä (vielä) kehtaisi ainakaan yksin kuvata yleisillä paikoilla. Tosin tuo "taideprojekti" kuulosti hyvältä - ainoo vaan, että otan kuvia kännykällä! Pitäis olla järkkäri hih...

[Illuusia]

Rentoa asennetta vaan kehiin ja harjoittelu tekee mestarin - minäkin olen välillä aikamoinen jännittäjä ja etenkin eräässä lelukaupassa käyminen tekee tiukkaa. Kaikki muut lelukaupat, leluosastot ja kirppikset kaivelen ja katselen ihan rennosti ja ei nolota yhtään, mutta tuossa varsinaisessa lelukaupassa on omistaja-myyjä, joka ahdistaa. Hän on kysynyt minulta jo parikymmentä vuotta, että minkälaista etsit, ja kun minä en koskaan etsi minkäänlaista Minä vain katselen aina ja ostan hirvittävän harvoin :) Onkohan myyjä jo hiffannut sen? Mitähän se minusta ajattelee... Tuossa lelukaupassa on kaikki hinnoiteltu pilviin ja alennukseen ei tule juurikaan mitään, joten hypistelemässä ja tiirailemassa vain tulee käytyä.

Marketeissa ja netissä kukaan ei tule kyselemään - ihana rauha.

Yleensä kerron keräilyharrastuksistani vain ihmisille, jotka tunnen jo hyvin, mutta eilen eräs tuttavaperheen tytär kysyi, mitä mä myyn Huuto.netissä, ja kerroin keräilyistäni. Yllätin itseni, sillä vastasin vähän arastellen ja tavallista hiljaisemmalla äänellä häntä kohti nojautuen... Ajattelin, että hän on semmoinen ihminen, joka ei ymmärrä tätä juttua yhtään, joten siksi kai nolostelin. Kokoelmahuoneeni oven suljen jos joku outo ihminen on tulossa käymään - pääsen paljon helpommalla, kun ei tarvitse alkaa kertoa niistä ja kuunnella mahdollisia hämmästyneitä, kauhistuneita tai ihastelevia kommentteja :)

[Puppeteer]

Harrastehuone olisi ihana! Myös sen takia, että voisi sitten aarteensa piilottaa ihan vain oven sulkemalla. Minusta ei siis ihan vesimittarien lukijoille kuulu mitä harrastan ja olisi se turvallisempaa, kun olisivat vähän syrjemmässä. Mutta ei ole harrastehuonetta. Jos tässä kämpässä ei näe jossain huoneessa nukkeja, näkee poneja. Olohuone on sitten se mekka, jossa on nukkekoteja, vitriinejä ja oikeastaan kaksi nukkeiluun omistettua kirjahyllyäkin. Ehkä se harrastehuone tulee sitten joskus kun on omakotitalo!

[HelloDolly]

Mulle ei ole ongelma katsella kauppojen nukkehyllyt läpi tai kirppareilla pengastaa nukketarjontaa. Luulen, että muut ihmiset ajattelee mun ostavan niitä lahjaksi jollekin, jos ei omalle (meillä ei tosin ole lapsia, mutta mistäs sitä kukaan vieraampi tietää), niin jonkun kaverin lapselle tai jotain...eikä kyllä kukaan ole mitään kommentoinutkaan, tosin kerran kävi niin, että puolituttu kirpparin pitäjä rupesi kyselemään, että "jaahas, lastenhuonettako sitä ruvetaan laittamaan?" kun tulin kassalle muutaman Barbien ja parin lohikärmeen kanssa. Vastasin vaan, että "jotain sellaista" ja naureskelin vaan. Mielessäni ajattelin, että "ihan ittelle laittelen sitä lastenhuonetta" 

Mä en pahemmin ihmisille "huutele" tästä nukkeharrastuksesta, en ole muutenkaan sellainen, että helposti höpöttelisin omista asioistani (pienestä paikkakunnasta ja työstänikin johtuen) kelle tahansa...ihan muutamalle olen kertonut ja reaktiot on vaihdellu mielenkiinnosta "hieman" pilkalliseenkin ihmettelyyn, että "mitä aikuinen ihminen nyt nukeilla enää leikkii?" tai että "ainavaanko sä niitä keräilet?" silmienpyörittelyn siivittämänä. Mun äiti ja sisko (& sen mies) kuuluu tähän joukkoon -valitettavasti.  Veljelleni ja vanhimmalle siskolleni en ole edes kertonut.

Yksi tuttavapariskunta (samoin entinen pomoni) oli ihan positiivisesti kiinnostunut ja naispuolinen siinä sitten rupesi bongailemaan nukkehyllystäni mitä nukkeja hänellä on ollut lapsena ja mietti, että "minnehän ne omat nuket ovat vuosien saatossa joutuneet?".

Sitten on näitä, joille en kerro mitään, juurikin sen vuoksi mitä jotkut muutkin on täällä maininneet, eli näitä joilla on todella voimakkaat mielipiteet ja jotka ei tosiaankaan himmaile mitään kommentoidessaan jotain sellaista mitä itse eivät ymmärrä. 
Nukkehuone helpottaa tässä asiassa: ovi vaan kiinni, niin sinne jäävät oven taakse piiloon.

Mun mies  on kyllä paras tuki ja ymmärtäjä, jos näitä määreitä nyt voi käyttää, tässä mun nukkeilussa: hän jaksaa kuunnella ja katsella kuvia mun selostuksia tulevista nukeista, stailauksista, vitriinien järjestämisestä, nukkehaaveista ym. ym. Ja yllättää mut muistamalla nukkejen nimiä tai jotain muuta nukeista, mitä en ikimaailmassa olisi uskonut hänen koskaan muistavan! 

Ai niin, kuvaamisesta sen verran, että kuvaan suurimmaksi osaksi sisällä, joskus harvoin ulkona omassa pihassa. Yleisillä paikoilla en kuvaa, sitä arkailen...ehkä jonnekin metsään tai rauhalliselle paikalla joskus tohtisin mennä, tosin ottaisin varmaan siinä tapauksessa tuon mieheni mukaan henkiseksi tueksi.

[Adalia]

Olin menossa sukulaisten & näiden tuttavien kanssa syömään, kun samalla reissulla ennen ruokailua löytyi se MTM Teresa. Esittelin sen jo ovella sukulaisille (kun näkivät ostoskassini) ja sitten ruokapöydässä seurueen tyttölapselle, jota kovasti kiinnosti uusi nukke  Meillä synkkasi tytön kanssa hyvin kun juteltiin barbeista ja poneista 

Eräälle seurueen rouvalle kertoilin sitten omasta harrastuksestani & Barbien historiasta (Lillistä* alkaen) ja hän oli oiva kuunteilija 

_{*Bild Lilli, Barbien "esiäiti" jonka Mattel kopioi Barbieksi.}

[Illuusia]

Joskus joku yllättävästi kiinnostuu nukeista - tosi rentoa, että sukulaispiirissä voi niistä kertoa ja jutustella. Niin kyllä meilläkin, mutta yleensä en viitsi pitää itsestäni kovin suurta numeroa ja erakkoilen täällä kotona :) Eilen nukkeja kävi katsomassa veljeni ja yllätyin, kun hän mainitsi lapsuuteni Daisyn kohdalla, että se on tuttu. Veljeni on aika kova hamstraamaan elektroniikkaa, kirjoja ja pelejä, joten hänelle ei tarvitse keräilyjä ihmeemmin perustella. Äitinikin on keräilijä, joten ymmärtämystä riittää.

Kyllä mä kuitenkin uudelle kävijälle perustelen sitä määrää aina kovasti tyyliin en-polta-tupakkaa-en-juo-kovin-paljon -en-teetä-rakennekynsiä-en-osta-designlaukkuja-paitsi-kaksi-ei-niin-kalliinmerkkistä-oon-ostanut ja keräileväthän ihmiset vaikka mitä ja suuri osa on löytynyt halvalla kirppikseltä jne. Harva kävijä keräilee itse jotain. Taas sitten toisen keräilijän kanssa voidaan keskittyä heti asiaan ja katsella kaikkea läpi - ja hei, kato, nämä kaapitkin on vielä ihan täynnä 

Lasten kavereiden käydessä katsomassa kokoelmiani pitää myös selitellä vähän samaan tapaan kuin yllä, ja sitten kerron kaikista, joista ovat kiinnostuneet. Minulla on myös paljon nukkeja, joilla saa leikkiä, joten mä harrastan ja lapset leikkivät. Mä korostan lapsille aina, että mä tutkin niitä nukkeja, tunnistan ja keräilen, että eivät kotona kerro vanhemmille, että sillä on siellä semmoinen leikkihuone ja se leikkii niillä Barbeilla Tämä häpeily-aihe on kyllä mielenkiintoinen ja koskettava - täytyy yrittää omankin häpeän kanssa jotenkin pärjätä

[maikkuliini]

Hyvä aihe! Olen itsekin pohtinut tätä, että onko tämä harrastus, jota pitäisi "hävetä".
En ole hävennyt nukkejen katselemista / ostamista kaupan hyllyltä, sillä juurikin uskon ihmisten olettavan niiden menevän lahjaksi  Sama homma kirppisten kanssa. Ainoastaan silloin, kun kiertelen "live"kirppiksiä ja joku myyjä tokaisee jotain tyyliin: "Kyllä näillä vielä monet leikit leikkii" yms. niin silloin saatan kokea pientä vaivautuneisuutta  Sama juttu torista tai huutonetistä ostaessa, kun myyjät usein olettavat nukkejen menevän lapsille, ja ehkä kummeksuvat tarkentavia kysymyksiäni tai kommentointia nukkejen hinnoista.

Keräilen enempi Disney-nukkeja, mutta ostelen myös paljon muitakin laidasta laitaan tuunausmielessä. Ja tämän repaint+reroot -harrastuksen olen kokenut jokseenkin ihan yleisesti hyväksyttäväksi "taide"muodoksi: Olen jopa linkittänyt näitä nukkeja omille fb-sivuilleni vailla häpeän tunnetta. Myös perhe tietää tästä tuunausharrastuksesta, ja isä kun on taiteellinen sekä keräilijä itsekin, välillä vinkkaa joistain myytävistä barbieista. Tosin olen useasti huomannut itseni toteavan jollekin "Tämä nukkejen maalaaminen on oikeasti todella yleistä maailmalla jne.." 

Varsinaista keräilyäni en ole liiemmin mainostanut, eikä kukaan ole tainnut kerralla nähdä tuota tavaramäärää, joka yhdessä huoneessa on. Mies on lähinnä kannustava eikä puutu oikeastaan koko harrastukseen, vaikka yhteen aikaan nukkeja ja kaikenlaista tavaraa tuli postista vähän liiankin kanssa 

Voisin kuvata ulkona, en vaan halua, että pihan lapset tulevat häiritsemään ja kyselemään ja pilaamaan mun jutut. Mieluiten tekisin sen siis jossain rauhallisessa paikassa   

[Merineiti]

Suomalaisuushan on häpeäkulttuuri, eli ei mitään hätää jos nolostuttaa
Muistaa vaan, että ei se ole niin vakavaa ja mikään pakko ei olisi hävetä tämmöistä enimmäkseen kuitenkin positiivista asiaa.

Mä kanssa "vahingossa" kävelen leluhyllyjen ohitse, ja lelukaupassakin on kiva piipahtaa. Itse asiassa ennen nukkeiluun hurahtamista kävin välillä pelailemassa ja soittelemassa mitä kaupoissa oli esillä kokeilupelejä ja soittimia... siis toki ainoastaan jos pienempiä lapsia ei ollut lähettyvillä jotka olisi halunneet kokeilla.
Ei oikeastaan millään lailla hävetä ostella nukkeja, ehkä toisaalta kun on itse sen ikäinen että voisi olla leikki-ikäisiä lapsia, joten moni ehkä olettaa että menee omalle tai kummilapselle. Ehkä nuorempana olisi nolottanut kun piti esittää aikuista?

Joskus jos on hyvä ilma otan jonkun pienemmän nuken mukaan taskuun tai laukkuun jos sattuisi innostua kuvaamaan ulkona.

Täytyy myöntää, että jos joku kysyy harrastuksia niin ei sitä ihan ensimmäiseksi töräytä, että leikin barbeilla. Kyllä sen pukee sellaiseen muotoon, joka painottaa keräilyä, taidetta ja estetiikkaa...

[Illuusia]

Häpeilykulttuuri juu :) Mielellään sitä tosiaan kertoo harrastuksistaan painottaen sen aikuismaisia piirteitä. Kaupassa mä kyllä voin olla miten pitkään vain leluhyllyillä - omien pienimpien lastenkin kanssa siellä on notkuttu ja vieläkin välillä vähän hengaillaan - ja nukkejen ostaminen on kuin maitoa koriin lappaisi... Eiväthän ne myyjät tiedä, että ostan itselleni  Käyn niin monissa eri liikkeissäkin, että eivät mitenkään voi oppia, että taasko tuo sama ihminen ostaa vain Barbien ja ei edes ruokaa Kontissakin näyttää olevan myyjissä niin suuri vaihtuvuus, että eivät ehdi oppia, ja mitä sitten Yleensä ensin kerron toisesta harrastuksestani (paperinuket) ja sitten lisään, että keräilen myös Barbeja, Sindyjä, Daisyjä... Mikähän olisi sellainen oikein kunniallinen ja hieno keräilykohde? Presidenttien nimikirjoitukset Mulla olisi siinä tapauksessa niitä nyt 1 kpl, jos olisin niitä keräillyt - ei juuri säilytysongelmia

Eikö keräilyyn usein liity jonkinlainen innostuminen ja hurahtaminen, joten keräily voi olla aika höpsöä ja saada outoja piirteitä? Häpeilevätkö kuulakärkikynien kerääjät pyytää kynää huoltikselta? Tai kertovatko sormustimien tai pappamopojen kerääjät oitis keräilykohteensa? Me  -keräilijät/harrastajat emme välttämättä heti