Muiden kommentteja Barbie-harrastuksestanne

Aloittaja Adalia, tammikuu 01, 2013, 21:35:44

« edellinen - seuraava »

Nata

 :Look_Up: Joo, tää olikin taas hauska ketju, mikä ei vaan oo sattunu silmiin aiemmin. Ihmetyttää kyllä miten törppöjä ihmiset voi toisinaan olla, enkä nyt tarkoita Ninni-dollin miestä. Mutta erityisesti ton tyyppistä mitä Adalia on joutunu kuuntelemaan. Toivottavasti tilanne on jo muuttunu / helpottunu, siitä ekasta viestistähän on jo aikaa.

Ite en oo joutunu juuri ollenkaan minkään ihmettelyjen kohteeksi, mutta toisaalta mun kohdalla kai tutut on kans jo tottuneet, että teen / tehdään esim. siskojen kanssa muutenki kaikkea "kummallista". (Pyh.) Siks toisekseen mua ei pätkääkään kiinnosta jos mun keräilyharrastukseni on jollekin ongelma tai muu ihmetyksen aihe. Ehkä mä ennemmin jopa joskus haluaisinkin "shokeerata" jotain lappusilmäihmisiä kertomalla avoimesti jostain näin kummallisesta ku nukkekeräily.  :shock:  :D

Nyt lapsen myötä varmaan tulee olemaan enemmän päivittelyä ja näitä kommentteja, että "nyt sitten tyttö pääsee leikkimään äitin nukeilla" tai "pitää varmaan nyt jättää toi harrastus". Saa nähdä mitä kommentteja tulee ja saa nähdä miten me todellisuudessa ratkaistaan nää "nukkeongelmat". Se nyt kuitenkin on selvä, että harrastus ei kokonaan jää, eikä lapsi myöskään mun keräilynukkejani saa. Kyllä sille ihan omat nuket hankitaan ja on jo hankittukin, vaikka neiti ei ole suvainnut vielä edes syntyä.

Toisaalta osa ihmisistähän ehdottelee lemmikkiperheellisille odottajille myös eläinten antamista pois, koska ne ajattelee jostain ihmeen ja kumman syystä, että yhtälö lemmikit ja lapset ei toimi... Onneks kukaan ei sentään NIIN törppö ole meille ollut!
"Light up the darkness"
* Bob Marley

Nanariaana

Nata, mun nukkeilut oli monta vuotta tauolla, pääsääntöisesti lasten takia. Toki myös opiskelin ammatin, niin ei aikaa siksikään jäänyt.

Mutta nyt kun lapset on isoja niin oon hurahtanut nukkeiluun ihan uudella draivilla.

marihau

Meillä eivät tähän enään vaivaudu kommentoimaan, reborn ja nukkis harrastuksen alkumetreillä joitain kommentteja tuli mutta vain ja ainoastaan positiivisia.
Kirpparin myyjä tänään kysy kun kolmen nuken kanssa marssin kassalle, ai keräätkö näitäkin  :blush:

Louhi

Jouluna tuli äidiltä kommentteja, enkö voisi antaa hänen kaverin lapsenlapsille jotain barbeja ja poneja. Oli sitten naama pitkällä, kun en antanut. Olin kerinnyt jo laittaa seurakunnalle Viroon (jossa luulen näitä vanhempia arvostettavan enemmän). Kyseessä kuitenkin hyvin toimeentulevat ihmiset, jotka voi ostaa itse omat lelut. Eri asia, jos kertoisivat olevansa kiinnostuneita vanhoista leluista, sitten antaisin ylimääräisiä, mutta kun nykylapset mitä todennäköisimmin eivät ole. Eli sanoin, etten summassa rupea antamaan mitään.

Aliyah82

#34
Itse olen vielä osittain kaapissa asian kanssa. Miehelleni olen kertonut että hommaan "tyyppejä" roombox kuvauksiin, eli hänen mukaansa lapsellisia barbinukkeja ::) Hän ei ymmärrä tarinointia ja nukkejen nimeämistä (saati oman näköisnukkeni tekemistä), vaan pitää sitä leikkimisenä.

Kaverille kun kerroin että harrastan miniatyyrikeräilyä (nukkekoti) sekä isommassa 1:6 koossa, niin totesi vaan ettei hän tiennyt että aikuiset leikkii barbeilla :-\ Onneksi erään kaverin puoliso on miniatyyriharrastaja, ja työpaikalla olen saanut postiivisia kommentteja :smiley: Lapsenikin (alta kouluikäinen ja kouluikäinen) ymmärtävät hyvin, eivätkä vaadi nukkeja omiin leikkeihinsä :D

Silky

Itse pidin nuket hetken aikaa piilossa. Aluksi siis, kun niitä oli vain pari, enää ei onnistuisi...  Ihmiset on yleensä joko hurjan kiinnostuneita tai välinpitämättömiä. Osittain luulen että nuket jää jopa tavallaan näkemättä kun ovat kasattuina vitriineihin, herättäisivät varmaan enemmän huomiota jos olisivat pöydillä tms. Olen muuten pannut merkille että monesti miehet on suhtautuneet positiivisemmin tähän keräilyyn..?

Joskus ymmärtämättömät lapselliset ovat olleet vähän sitä mieltä että tuostahan voi ottaa ja antaa nuken lapselle, mutta olen kuitannut sen iloisella äänellä lausuttuun kysymykseen että maksatko nyt vai laitanko laskun kotiin  :devil: Ja nyt kun noita nukkeja on noin monta niin se on selkeästi kokoelma, ei siihen kukaan enää kajoa.

Muutenkin olen sitä mieltä että jokainen hoitakoon asiansa, pääasia että joku juttu kiinnostaa ja on kivaa  :D Eihän tää ketään vahingoita.
~~~~
www.flickr.com/silkysdolls
~~~~

Tutu

Allekirjoitan täysin ton silkyn kommentin, että miehet ymmärtää paremmin  :peukku:
How we behave toward cats here below determines our status in heaven.

Aliisa

Mulla myös samanlaiset tuntemukset kuin Silkyllä ja Tutulla, miehet ymmärtävät nukkeharrastusta parhaiten. Ikinä en ole saanut mitään negatiivista kommenttia tai ihmettelyä miehiltä. Ainoastaan yli 70-vuotias isäni oli aluksi vähän ihmeissään, mutta ei sekään jaksa ihmetellä enää. :D

Krista

Minulla oikeastaan koko lähipiiri tietää keräilystä, eivät tosin (onneksi) koko laajuutta, kun en pysty pitämään esillä kaikkea samaan aikaan.

Isäni kauhistelee tosin, että vieläkin kolmekymppisenä ostelen nukkeja (ja lähinnä "turhaa" rahanmenoa). Avomies harrastaa pienoismallien rakentelua, niin ymmärrämme kohtalaisen hyvin toisiamme, kun vähän väliä posti tuo pakettia jommalle kummalle :D

Muistan kyllä että yläaste ja lukioikäisenä hävetti ostaa itselle barbeja ja silloin en erityisemmin mainostanut keräilyäni. Nykyään en enää jaksa välittää muiden ajatuksista.

Illuusia

Aliisa, mun yli 70-kymppinen isäni käänteli ja katseli äsken saamiani Charlien enkeleitä, kun halusin, että hän katsoo, tunnistaako niistä mitä ovat ja ketä esittävät. Hän on tosi hyvä kasvoissa, julkkiksissa ja nimissä, ja lapsena ja nuorena opin tuntemaan valtavat määrät ihmisiä nimeltä esim. lehdistä ja telkkarista, kun harrastimme yhdessä tuota bongausta. Luulin, että hän arvaa heti, mutta piti kyllä johdatella tyyliin "Katsoimme telkkarista yhdessä sarjaa, jossa nämä esiintyivät ja heille antoi komentoja eräs mies puhelimitse" :D

Nukkehuoneessani isäni ei taida juurikaan vierailla. Pitää varmasti ihan himmeenä touhuna :D

Alitsa

Ihan parhautta on amerikkalaisen ystävättären kommentti, kun sanoin, että rakastan Barbeja. Hän oli sitä mieltä, että joo, ne on herkullisia!  :D

Hän oli lapsena ollut omien sanojensa mukaan "chewer", eli about syönyt pikkusiskonsa barbien jalat. Hän kuulemma rakastaa sitä taipuvaisen muovin tuoksua ja suutuntuma on ihan mahtava. Mutta Barbieita hän ei rakasta: hänen piti korvata siskolleen syömänsä Barbiet viikkorahoistaan.

Mutta ihminen voi hyvin (kaikista syömistään jaloista huolimatta) ja on tätä nykyä holistinen hippihoitaja. Eli munkaan ei tarvii pistää nukkeja piiloon, jos hän joku päivä tulee kylään.  :rofl:
We Girls can do anything!

Hunajasieni

Ahahahaa ihan paras!  :rofl:
Varo vaan jos tulee käymään ettei nälkä yllätä, ties vaikka kaveri nakertaisi ohimennen välipalaksi jonkun nukkesi herkkujalat!  :D