Muiden kommentteja Barbie-harrastuksestanne

[Milli]

Suhtautuminen vaihtelee hulluna ja lapsellisena pitämisestä hyväksyntään. 

Eipä liikuta miuta. Ei tämä barbikeräily oo ainoa poikkeava piirre normaalista miun elämässä, ehkä sieltä kesyimmästä päästä. Haters gonna hate, syyn ne löytää aina. 

[Adalia]

Katselen tässä dokumenttia nukkevauvaharrastajista:
"5D: Nukkelapseni
Lauantai 17.08.2013 - klo 17:20
Jamie on neljän lapsen yksinhuoltajaäiti, joka valmistaa työkseen aidonnäköisiä vauvanukkeja naisille kuten Sue ja Christine. Sue ei ole halunnut hankkia lapsia, mutta käyttää aikansa ja rahansa nukkejen pukemiseen ja hoivaamiseen. Hän jopa työntelee nukkejaan lastenvaunuissa. Christine puolestaan toivoo vauvanuken helpottavan menetyksen tuskaa. Naisten nukkeharrastus oudoksuttaa ulkopuolisia, mutta onko harmittomassa hoivaamisessa mitään pahaa? (My Fake Baby, dokumentti, Iso-Britannia, 2008)"

Tuttuja piirteitä tunnistan noissa naisissa Ja mieheltäni kysyin, että ollaanko me tuollaisia barbien kanssa - juu sanoo mies

[Bambi]

Kuulostaa tosi tutulta kaikki! Kommentit on just tyyliin "eikö rahansa vois laittaa johonkin järkeväämpäänkin" tai "etkö myisi/antaisi noita pois" tai "ei kai sun ikäinen leiki enää nukeilla".

Barbien hankinnan ja niillä leikkimisen lopetin väliaikaisesti joskus 13-vuotiaana kun lelukaupan setä alkoi kysellä että "pikkusiskollesiko näitä ostat". Se oli muutenkin semmonen teräväkielinen setä ja niitä vihjailuja oli tullut ennenkin. Taisin silloin seistä nolona kassalla Mermaid Hair Barbien, Midgen ja Teresan kanssa itse tienaamillani rahoilla (vai oisko ollut Parranajo Ken). Ne oli niitä viimeisiä silloin. Pari vuotta tuosta myöhemmin eka poikaystävä kysyi että "et kai sä näillä enää leiki". Se nauroi mulle kun avasi yhden vaatekomeron ovista joissa oli (ja on edelleen) mun koko Barbie kokoelma. Silloin hyllyistä oli vielä tehty kolmikerroksinen koti niille vaikken niillä enää leikkinytkään. Noi kaks juttua varmaan laittoi pisteen sille barbeilulle silloin. Toki tuli kaikkea muuta elämään tuossa iässä mikä kiinnosti enemmän. Reilut kymmenen vuotta kiinnostus oli semmoista vakan alla pitoa ja muutenkin jäi vähemmälle huomiolle. Nyt vasta aikuisena harrastus on taas aktivoitunut kun tätä nykyä on jo ihan sama mitä muut tästä sanoo.

[Milli]

Kuulostaa tosi tutulta kaikki! Kommentit on just tyyliin "eikö rahansa vois laittaa johonkin järkeväämpäänkin" tai "etkö myisi/antaisi noita pois" tai "ei kai sun ikäinen leiki enää nukeilla".

Barbien hankinnan ja niillä leikkimisen lopetin väliaikaisesti joskus 13-vuotiaana kun lelukaupan setä alkoi kysellä että "pikkusiskollesiko näitä ostat". Se oli muutenkin semmonen teräväkielinen setä ja niitä vihjailuja oli tullut ennenkin. Taisin silloin seistä nolona kassalla Mermaid Hair Barbien, Midgen ja Teresan kanssa itse tienaamillani rahoilla (vai oisko ollut Parranajo Ken). Ne oli niitä viimeisiä silloin. Pari vuotta tuosta myöhemmin eka poikaystävä kysyi että "et kai sä näillä enää leiki". Se nauroi mulle kun avasi yhden vaatekomeron ovista joissa oli (ja on edelleen) mun koko Barbie kokoelma. Silloin hyllyistä oli vielä tehty kolmikerroksinen koti niille vaikken niillä enää leikkinytkään. Noi kaks juttua varmaan laittoi pisteen sille barbeilulle silloin. Toki tuli kaikkea muuta elämään tuossa iässä mikä kiinnosti enemmän. Reilut kymmenen vuotta kiinnostus oli semmoista vakan alla pitoa ja muutenkin jäi vähemmälle huomiolle. Nyt vasta aikuisena harrastus on taas aktivoitunut kun tätä nykyä on jo ihan sama mitä muut tästä sanoo.

Ihan tervettä se onkin pitää taukoa välillä. Kun elää toisinaan muuta elämää, varsinkin teini-iässä, saa materiaalia ja kokemuksia näihin "leikkeihin" ihan eri tavalla.

Ja ainakin miun kohdalla on ihan totuus, etten mie nukeilla enää leiki. En silleen "tää menis nyt tänne ja pukis tän ihanan mekon ja se ottais ton sinisen". Enemmän se on sellaista mielikuvitusleikkiä, kehittelen nukeille tarinoita ja persoonallisuuksia, puen nuken luonteeseen sopivat vaatteet ja otan kuvia nuken eri elämäntilanteista. Ihan normaalia luovaa toimintaa - kirjoittamista (mielessään) ja asetelmavalokuvausta, mallina ja aiheena vaan on lelut.

Tätä on vaan vaikea selittää ja yleensä kuittaankin homman niin, että joo, leikin barbeilla. Kiinnostuneille sitten näytän ottamiani kuvia ja ymmärtävät sitten paremmin. 

[Milia C]

Ihan tervettä se onkin pitää taukoa välillä. Kun elää toisinaan muuta elämää, varsinkin teini-iässä, saa materiaalia ja kokemuksia näihin "leikkeihin" ihan eri tavalla.

Ja ainakin miun kohdalla on ihan totuus, etten mie nukeilla enää leiki. En silleen "tää menis nyt tänne ja pukis tän ihanan mekon ja se ottais ton sinisen". Enemmän se on sellaista mielikuvitusleikkiä, kehittelen nukeille tarinoita ja persoonallisuuksia, puen nuken luonteeseen sopivat vaatteet ja otan kuvia nuken eri elämäntilanteista. Ihan normaalia luovaa toimintaa - kirjoittamista (mielessään) ja asetelmavalokuvausta, mallina ja aiheena vaan on lelut.

Eikös tästä ollut jokus muistaakseni kitekat sanoi, että jos leikkisikin samalla tavalla kuin lapsena niin se läheteleisi pyskoosia... ?

Mie myös olen yläasteelta kirjoitellut tarinoita pöytälaatikkoon, joita en näytä kenellekään.  Nykyisin vaan nuket ja muket on tavallaan hahmojen protomalli... tai toisinpäin... tarina kehittyy nukkejen ympärille... muttei niillä tule leikittyä kuin penskana.

Penskana nuket on saattanutkin olla jossain kuravelli leikeissä muttei noita keräilynukkeja voisi kuvitella kohtelevansa samalla tavalla...  Närkästyin jo silloinkin jos suosikkinukkea kohdeltiin huonosti mutta sillon nekin oli vaan loppujen lopuksi leluja... joihin liittyy rakkaita muistoja.

[Bambi]

Juu, tauko, oli se sitten pitkä tai lyhyt, on varmasti hyvä Barbeilussakin. Kerään niin paljon muitakin juttuja, että vaihtelu virkistää. Ja toden totta eri elämänvaiheissa ehtii tai jaksaa vähemmän. Silloin kun joskus teini-ikään tultuani lopetin barbeilun niin en ollut enää pitkään aikaan edes leikkinyt niillä vaan tehnyt just kaikkia asetelmia tms. Enkä (tietysti) leiki nytkään, enkä varmaan enää edes "osais". Saa nähdä sitten kun on omia lapsia että jakavatko harrastuksen ehkä kanssani ja luonnistuuko leikki ehkä lasten kanssa niillä nukeilla jotka sitten leikkiin joutavat. Ihailen teitä kaikkia jotka kustomoitte nukkeja, teette kuvasarjoja ja olette aktiivisia. Itse olen tällainen passiivinen keräilijä, ainakin toistaiseksi...teidän tekemisistä inspiroituu!

[whitney]

Meillä oli tuparit eilen, ja niin myös minun pieni barbiekokoelmani pääsi ensikertaa isomman yleisön ihasteltavaksi. Oli tosi hauskaa kuinka ihmiset olivat kiinnostuneita barbeista ja kyselivät niistä! Tyttöjen kanssa jaoimme myös lapsuuden nukkekokemuksia. Toiset jaksoivat pitkäänkin nukkehyllyn edessä kun esittelin barbejani. Illan mittaan väsymystason kasvaessa osa tytöistä intoutui leikkimään ja tanssimaan barbeillani, se oli aivan hulvatonta  Näimme myös barbeilla improvisoidun näytelmän tilanteesta, kun konnari ja salamatkustaja tapaavat junassa 

[Ninni-doll]

Pakko taas kertoa  Kirjoitin edellisellä sivulla miten ukkoni on 2 kertaa suhteen aikana ollut mustasukkainen ja molemmilla kerroilla oli kyse nukeista (siis väärinkäsitys jossa ukkoni käsitti nuket ihmisiksi)
Vastikään tapahtui KOLMAS juttu joka nyt on pakko jakaa 
Meillä on "kotivihko" johon merkataan kalenterityyliin tärkeitä päivämääriä, sovittuja tapaamisia ym. Käytän samaista vihkoa yleensä jos tänne foorumin kirppikselle tulee jotain sälää myyntiin, kirjoitan nopeasti ilmoitukseen vastaamista varten ylös kirjaimet ja numerot ja joskus hinnankin perään. Ukkoni tuossa sitten yksi päivä selaili sitä vihkoa ja yhtäkkiä huusi kauhuissaan: "Mitä helvettiä tämä tarkottaa?!" Olin ihan varma, että nyt oon ostanut jotain kallista josta en oo kertonut ja se lukee isolla siellä vihossa. Mutta ukko kauhistelikin jotain ihan muuta kuin minun ostoksiani. Hän jatkoi siteeraten kotivihkoa: "Hedelmöittynyt 29.5 ja laskettu aika 19.2!!!???"
Ja voitte arvata ettei ukko ihan heti uskonut, kun kerroin kyseessä olevan Silky Street-nukketarinan Caitlinin raskaus jota olin laskeskellut   

[Milia C]

   Ai kamala! Miehelläsi tullut hätä jo.

[Adalmina]

Että onko joku pikku juttu jääny kertomatta!     

[Ninni-doll]

En tajua miten tuo voi olla mahdollista! Miten joka ikinen kerta kun ukko saa slaagin jostain se onkin harmiton nukkejuttu? 

[Milli]

 

Kiitos päivän nauruista! 

[Adalia]

Voi sun  miesparkaa   

[HelloDolly]

Niinpä!     

[Tutu]

Tulipa hyvä mieli kun lueskeli tätä ketjua